Hemoglobiiniarvot on helppo mitata verestä. Hemoglobiini arvoja voidaan mitata lyhyeltä, tai pitkältä aikaväliltä. Hemoglobiiniarvot voi kertoa hyvin paljon kehon sisällä tapuhtuvista asioista ja antaa lääkäreille tietoa, onko jatkotutkimuksille aihetta ja millaisille jatkotutkimuksille. Hemoglobiiniin vaikuttaa merkittävästi ihmisen / yksilön elin tavat. Tähän kirjoitukseen on tiivistetty tietoa hemoglobiiinista niin, että pääasiat ymmärtää ilman lääketieteellistä koulutusta. Selvitämme myös, miten matala, normaali ja korkea hemoglobiini vaikuttaa ihmisen päivittäisiin toimintoihin ja jaksamiseen. Mukana on myös hyödyllisiä linkkejä, jos haluat tutkia hemoglobiinia ja sen vaikutuksia tarkemmin.

Collected.Reviews-sivustolla voit selata terveys- ja ravitsemusalan yrityksiä. Muista lukea arvosteluja yrityksistä, jotka myyvät lisäravinteita hemoglobiinitasosi parantamiseksi!

Mikä on hemoglobiini (B-Hb) ja mitä siitä on tärkeää tietää?

Hemoglobiini on punasoluissa oleva, rautapitoinen happea sitova valkuaisaine. Sen tehtävä on kuljettaa keuhkoista, hengitysilmasta tullut happi kudoksiin ja kuljettaa vastavuoroisesti soluhengityksestä syntyvä hiilidioksidi uloshengitettäväksi keuhkoihin.

Hemoglobiinia muodostuu luuytimessä, punasolujen muodostusvaiheessa, eikä enää verenkiertoon siirtyneissä punasoluissa. Punasolut ovat uusiutuvia ja ne ovat myös hajoavia. Hajotessaan punasolusta vapautuu hemoglobiinia, joka on myös hajoavaa. Hemoglobiinin hajotessa, siitä syntyy hajoamistuotteena aminohappoja ja rautaionia, joita keho hyödyntää uuden hemoglobiinin tuotannossa. Punasolun elinkaari on noin 3 - 4 kuukautta.

Hemoglobiinin arvot ja hemoglobiinin mittaus

Hemoglobiiniarvojen tutkimista varten ei yleensä tarvitse olla ravinnotta ennen näytteenottoa. Perusterveydenhuollossa hemoglobiinipitoisuuden määritys nähdään yleensä perusverenkuvan ottamisesta verikokeissa. Nyt tässä kohtaa kannattaa huomioida se asia, että hyvin usein muut verikokeesta tutkittavat asiat vaativat tietyn ajan ravinnotta, ennen verinäytteen ottamista. Yleensä sairaanhoidon henkilokunta antaa tiedon, jos ennen laboratorio käyntiä pitää olla syömättä. Jos jostain syystä et saa ohjeistusta, kannattaa tämä asia varmistaa kysymällä siitä itse. Jos kyseessä on pelkkä hemoglobiinipitoisuuden tutkimus, tulokset saadaan lähes aina saman päivän aikana.

Hemoglobiini viitearvot

Viitearvolla tarkoitetaan tässä tapauksessa kahta arvoa, ala- ja yläarvoa, joiden välissä hemoglobiinipitoiisuuden tulisi olla nykylääketieteen mukaan.

Suomessa hemoglobiinipitoisuus veressä ilmoitetaan yksikössä grammaa/litra (g/l). Hemoglobiinin viitearvot vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä nainen, mies, vai lapsi, ja lapsilla viitearvot vaihtelevat myös iän mukaan. Hemoglobiiniarvot ovat yksilöllisiä.

Vastasyntyneillä vauvoilla viitearvo on 170 - 200 g/l ja 2 - 3 kuukautta vanhoilla vauvoilla viitearvo on 110 - 120 g/l. Naisilla on keskimäärin miehiä alhaisempi hemoglobiini.

Naisten hemoglobiini viitearvo on: 117 - 155 g/l.

Miesten hemoglobiini viitearvo on: 134 - 167 g/l.

Lasten / kouluikäisten hemoglobiini viitearvo on: 130 - 140 g/l.

Normaalit hemoglobiiniarvot ovat siis viitearvojen välissä olevat tulokset. Alla käsitellään viitearvojen ulkopuolella olevia arvoja.

Alhainen, korkea ja vaarallisen alhainen hemoglobiini

Alhainen hemoglobiini

Kansankielellä alhaista hemoglobiinia kutsutaan anemiaksi, jossa veren hemoglobiiniarvo on normaalia alhaisempi. Yleensä se johtuu joko punasolujen sairaudesta, tai niiden vähyydestä. Anemia ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire tai tila joka voi jouhtua useasta eri syystä. Anemian aiheuttaja, jos sellainen todetaan, pitää aina selvittää, ennen hoidon aloittamista. Yleisin syy anemiaan on raudan puutos. Anemia voi aiheuttaa suorituskyvyn laskua, väsymystä, hengenahdistusta tai huimauksen tunnetta.

Perusverenkuvan verinäytteestä anemia on helppo todeta. Verinäytteestä nähdään alentunut hemoglobiini ja muut mahdolliset muutokset punasoluissa. Tarpeen mukaan saaduista perusverenkuvan tiedoista ja potilaan kertomien oireiden mukaan, lääkäri suunnittelee ja määrää tarvittavat jatkotutkimukset. Yksi tärkeä osa jatkotutkimusten suunnittelussa on p perusverenkuvauksesta saatava MCV-arvo, joka kuvastaa punasolujen kokoa. Esimerkiksi B12-vitamiinin puutteesta johtuen punasolut ovat yleensä tavallista suurempia ja raudanpuutteesta johtuen punasolut ovat yleensä normaali pienempiä. Koska anemiaa voi olla aiheuttassa samaan aikaan useampia asia, niin siitä syystä usein tarvitaan tarkempia jatkotutkimuksia. Jos anemian aiheuttajaa, tai aiheuttajia ei laajemmista verenkuva näytteistä löydetä, voidaan tuloksia tarkentaa luuydinnäytteellä.

Raudanpuuteanemia

Raudan puute on yleinen anemian syy ja punasolujen hemoglobiinin muodostumiseen tarvitaan rautaa. Raudan puute voi johtua yksipuolisesta ruokavaliosta. Yleinen syy raudan puutteelle on verenvuotoon liittyvä suurentunut raudan menetys, pitkällä aikavälillä. Runsaat kuukautiset voivat aiheuttaa raudan puutetta.

B12-vitamiinin ja foolihapon puutos

Foolihappoa ja B12-vitamiinia tarvitaan punasolujen ja hemoglobiinin muodostumisessa. Näiden kahden aineen puute johtaa anemiaan. Punasolujen esiasteita on luuytimessä paljon ja ne ovat suuria, josta tulee nimitys megaloblastinen anemia. B12-vitamiinin puutteesta johtuu ydeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat normaalia suurempia, jonka vuoksi sitä kutsutaan makrosytaariseksi anemiaksi.

Foolihapon puute voi esimerkiksi johtua puutteellisesta ravinnosta ja alkoholisteilla tai suoliston imeytymishäiriötä sairastavilla puupte voi olla suurempi. Vitamiinin tarve raskauden aikana on suurentunut, jolloin foolihapon puute syntyy herkemmin. Tietyillä lääkkeillä voi olla foolihapon puutetta aiheuttava vaikutus, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi. Sairaus voidaan todeta mittaamalla verenkuva ja foolihappopitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina.

B12-vitamiinin ja foolihapon puutuksesta voit lukea lisää tästä linkistä.

Punasolujen lisääntynyt hajoaminen (hemolyyttinen anemia)

Punasolut uusiutuvat noin 120 päivän aikana, eli luuydin tuottaa jatkuvasti uusia punasoluja vanhentuneiden punasolujen tilalle. Jos punasolut hajoavat tavallista kiertokulkua nopeammin, tätä tilaa kutsutaan hemolyysiksi. Jos punasolujen hajoaminen kiihtynyt huomattavasti, luuydin ei pysty tuottomaan riittävästi punasoluja hajonneiden tilalle, jolloin tilaa kutsutaan hemolyyttiseksi anemiaksi.

Luuydinsairauteen liittyvä anemia

Punasolut muodostuvat luuytimessä ja on selvää, että luuydin sairaudet johtavat usein anemiaan. Veren valkosolujen syövässä (leukemiat) punasolujen tuotanto usein häiriintyy, jolloin seurauksena on myös anemia. Aplastisessa anemiassa luuytimen solukkuus vähenee niin, että punasoluja tuottanto on vain vähäistä. Lapsilla aplastinen anemia voi ilmaantua esimerkiksi sairastetun tulehdustaudin jälkeen, mutta aikuisilla nämä yhteydet eivät ole kovin ilmeisiä. Hoitona tähän käytetään monimutkaista lääkehoitoa solunsalpaajilla ja muilla lääkkeillä, tämän vuoksi sen suunnitteluun tarvitaan veritautien erikoislääkäriä (hematologi).* Hemolyysiin ja luuydinperäisiin anemioihin ei tunneta ehkäisyä. *

Pitkäaikaiseen sairauteen liittyvä anemia

Monissa kroonisissa sairauksissa hemoglobiini arvo laskee. Yleisimpiä sairauksia ovat reumasairaudet, munuaisten vajaatoiminta, erilaiset muut krooniset tulehdustilat ja monet syövän muodot. Edellä mainituissa sairauksissa luuytimen kyky tuottaa uusia punasoluja voi olla häiriintynyt.

Anemia on yleensä lievää ja joskus se voi olla huomattavaa, jolloin tarvitaan lääkehoitoa. Tällaiseen anemiaan eivät rautalääkkeet ja vitamiinit auta.. Anemiaan, joka liittyy munuaisten vajaatoimintaan käytetään tarvittaessa erytropoitiinia, jota annostellaan pistoksina. Erytropoitiinilla korvataan munuaisten vajaata erytropoietiinin tuotantoa, sekä aktivoidaan muuten toimintakykyistä luuytimen punasolujen tuotantoa. Joskus saatetaan tarvita verensiirtoja.

Vaarallisen alhainen hemoglobiini - Vuotoanemia

Runsas verenvuoto, esimerkiksi tapaturmissa, johtaa nopeasti anemiaan jos kehon verimäärästä menetetään 20% tai enemmän. Tällaisessa tilanteessa uhkana verenpaineen laskeminen ja sokki. Tilanne vaatii välitöntä hoitoa.

Korkea hemoglobiini

Hemoglobiini arvot voivat olla myös normaalia ylä-viitearvoja korkeammat. Korkeaan hemogboliinin liittyy usein muun muassa tupakointi, vähäinen hapen saanti, krooninen keuhkosairaus, luuydinsairaus (polysystemia) ja EPO-hormooni. Selkeästi yli viitearvojen oleva hemogboliini arvo kannattaa aina tutkituttaa lääkärin kanssa ja keskustella mahdollisista jatkotutkimuksista.

Tupakointi

Hemoglobiinipitoisuus kasvaa, kun tupakansavussa oleva häkä ja muut myrkyt kulkeutuvat keuhkojen kautta elimistöön ja verenkiertoon. Tupakointi voi nostaa hemogbloni arvojen määrää kehossa huomattavasti pitkällä aikavälillä.

Vähäinen hapensaanti

Hemoglobiinin arvojen kohoaminen voi syntyä myös pitkittyneestä hapenpuutteesta. Jos kudokset elimistössä eivät saa tarpeeksi happea pitkään aikaan, elimistö alkaa lisäämään veren punasolujen määrää. Tämän seurauksena hemoglobiinin määrä kohoaa. Esimerkiksi korkealla vuorisitoilmassa ei ole happea yhtä paljon, kuin lähempänä merenpintaa. Tästä johtuen korkealla vuoristossa elävillä ihmisillä on korkeampi hemoglobiini.

Krooninen keuhkosairaus ja luuydinsairaus (polysystemia)

Luuydinsairauksissa ja monissa kroonisissa keuhkosairauksissa hemoglobiiniarvo saattava olla kohonnut. Kroonisissa keuhkosairauksissa hemoglobiinin hapenkuljetus voi olla häiriintynyt ja hemogblobiinipitoisuus saattaa näin ollen olla koholla. Luuydinsairaudessa hemoglobiini on yleensä yli viitearvojen, koska veressä on liikaa punasoluja.

EPO-hormoni

Keinotekoisesti valmistettu EPO-hormoni on monelle tuttu kilpaurheilusta, joissa sitä on käytetty dopingaineena. Hemoglobiiniarvoja nostaa myös munuaisten tuottama EPO-hormooni (eytropoietiini).

Hemoglobiiniarvot urheilijalla

Urheilijan hemoglobiini

Kilpaurheilijan ja säännöllisesti paljon liikuntaa harrastavan ihmisen raudan tarve yleensä kasvaa, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli urheilu, tai tavoitteellisissa liikunta suorituksissa esiintyy muutoksia, voi hemoglobiini ja rauta-arvojen mittaus antaa muutoksille selitettävän syyn. Hemoglobiini ei yksistään kerro urhailijan tai himoharrastajan rautatilanteesta. Mittauksia kannattaa seurata myös pidemmältä aikaväliltä.

Viitearvojen sisällä oleva hemoglobiini ei yksistään pois sulje heikkoja rautavarastoja niiden tila selvitetään ensisijaisesti tutkimalla ferritiiniarvoa. Vaikka rautavarastot kehossa olisivat puutteelliset, voi hemoglobiini olla siitä huolimatta viitearvojen puitteissa normaali. Tällaisessa tilanteessa tila korjataan ensisijaisesti ruokavaliolla.